Olen jo alkuvuodesta suunnitellut tekeväni TOP-listan näkemistäni Pixar-elokuvista, mutta ajattelin alun perin kirjoittaa sellaisen vasta nähtyäni Eteenpäin-elokuvan. En kuitenkaan ehtinyt mennä sitä katsomaan ennen elokuvateattereiden sulkeutumista, joten näillä mennään (tulisipa Disney+ jo pian Suomeen!). Tässä siis minun TOP-10 Pixar-elokuvaa tällä hetkellä. Kuvat ovat tuttuun tapaan Animation Screencaps -sivustolta. Teksti sisältää juonipaljastuksia!
10. Ihmeperhe 2
Pixarin jatko-osat ovat laadukkaita elokuvia, mikä on hyvä juttu niiden lukumäärän huomioon ottaen. Mutta onko Ihmeperhe 2 tarpeellinen elokuva? Ehkä ei, mutta nostalgia puree ihmisiin. Eikä siinä mitään, onhan elokuva viihdyttävä. Se ei kuitenkaan herätä minussa tarpeeksi tunteita päästäkseen listalla korkeammalle. Minusta perheen muodostama tiimi, joka teki ensimmäisestä elokuvasta niin toimivan, jää tässä elokuvassa vähän taka-alalle, vaikka monenlaisia samastuttavia perhe-elämän aspekteja käsitelläänkin. Eniten minua elokuvassa kuitenkin ärsyttää Tonyn muistin pyyhkiminen. Olisi ollut kiintoisampaa nähdä, miten hänen ja Violetin suhde olisi kehittynyt, jos Violetin supervoimat olisivat olleet pojan tiedossa. Toimintaa ja jännittäviä tilanteita elokuvassa riittää, ja Michael Giacchinon musiikki luo tunnelmaa yhtä tehokkaasti kuin ensimmäisessäkin osassa. Ihmeperhe 2 on menevä, mutta lopulta hiukan unohdettava elokuva.
9. Toy Story 4
Tarpeettomista jatko-osista puheen ollen, Toy Story 4 tuntuu jotenkin irralliselta sarjan kolmeen edelliseen osaan nähden. Toy Story 3 loppui niin hyvin ja koko sarja toimii niin mainiosti trilogiana, että sitä mietti, olisiko neljännellä osalla enää mitään annettavaa. Täytyihän sitä silti mennä katsomaan, ja elokuva osoittautui paremmaksi kuin olisin odottanut. Animaatio on kehittynyt huimasti vajaassa kymmennessä vuodessa Toy Story 3:sta, erityisesti tivolia oli ihana katsella. Uudet hahmot, kuten Forky, Ducky ja Bunny ovat onnistuneita, ja pidän siitä, mihin suuntaan Bo Peepin hahmo vietiin. Ikävä kyllä vanhat lelut jäävät uusien varjoon, eikä esimerkiksi Buzzin ja Jessien suhteeseen viitata millään lailla. Mitä tulee loppuratkaisuun, en oikein vieläkään osaa sanoa, mitä mieltä olen siitä. Pitäisi varmaan nähdä elokuva uudestaan ja tarkkailla, mikä johtaa Woodyn päätökseen. Se vain tuntui kamalan surulliselta, etenkin Woodyn ja Buzzin hyvästit. Kaiken kaikkiaan Toy Story 4 on hyvä elokuva, mutta ilmankin sitä olisi pärjännyt.
8. Ihmeperhe
Ihmeperhe on epäilemättä yksi Pixarin suosituimmista elokuvista, eikä syyttä. Mutta vaikka elokuva on objektiivisesti lähes täydellinen, se ei kuulu ylimpiin suosikkeihini. Ehkä syynä on se, etten yleisesti ottaen välitä toimintaelokuvista (Marvel-elokuvat ovat poikkeus), tai sitten se, ettei oma perhe-elämäni ole vastannut elokuvassa kuvattua ydinperhettä (muutenkin suomalaisittain perhemalli, jossa vain isä käy töissä ja äiti hoitaa lapset kotona, tuntuu vieraalta). Mutta onhan Ihmeperhe joka tapauksessa toimiva ja hauska elokuva. Syndrooma on myös yksi Pixarin vahvimmista pahiksista (vaikka onkin hahmona aika ärsyttävä), varsinkin kun hänen henkilöllisyytensä paljastuu jo varhaisessa vaiheessa, toisin kuin monissa muissa Pixar-elokuvissa. Hahmojen tuntemukset ja motivaatiot tuntuvat realistisilta, vaikka en heihin itse kovin kiintynyt olekaan. Oli hieno ajatus tehdä elokuva supervoimaisesta perheestä, ja ainakin minusta perhedynamiikan seuraaminen on kiinnostavampaa kuin vaikkapa Herra Ihmeen yksittäiset seikkailut.
7. Toy Story 2
Tämähän lista tuntuu olevan vain Toy Storya ja Ihmeperhettä... Toy Story 2 on oikein onnistunut jatko-osa, mutta ei minusta yllä aivan ykkös- ja kolmososien tasolle. En välitä elokuvan pahiksista, etenkin Al on lähinnä rasittava. Mutta lelujen pelastusoperaatiota on hauska seurata, ja tietenkin mukaan tulee tärkeitä hahmoja, kuten Jessie ja rouva Perunapää. Surullisinta elokuvassa on Jessien menneisyys, mutta suurilta osin elokuva on kepeä ja täynnä huumoria. Se ei vain sykähdytä samalla tavalla kuin monet muut Pixarin elokuvat.
6. Rottatouille
Tämä on ainoa Pixar-elokuva, jonka olen pienenä nähnyt elokuvissa. Minulla on muistikuva, että se olisi ollut ranskankielisellä dubbauksella (kävin katsomassa sen Helsingissä), mutta olen sittemmin epäillyt muistiani. Oli miten oli, monista elokuva kokkaavasta rotasta voi tuntua ällötävältä, mutta minä olen rakastanut kyseisiä jyrsijöitä kuusivuotiaasta, kun hankimme ensimmäiset rottamme (jotka saivat vahingossa poikasia, ja äkkiä rottia olikin aika määrä). Olen todella iloinen, että tämä elokuva tehtiin ja rotatsaivat vaihteeksi positiivista julkisuutta. Rottatouille on hauska ja kekseliäs elokuva, joka kuvaa kauniisti sekä Pariisia että ruokaa. Herkullisen ruoan tuottamaa makuelämystä kuvataan hienosti, ja Remy ja Linguini muodostavat hauskan kaksikon. Elokuva ei kuitenkaan herätä minussa suuria tunne-elämyksiä, joten se ei aivan TOP-5:een pääse.
5. Toy Story
Palaamme taas Toy Storyyn. Pixarin ensimmäinen elokuva edustaa kaikkea sitä, mistä studio nykyisin tunnetaan: se on omaperäinen, hauska ja paikoin koskettavakin tarina, jonka animaatiota kelpaa katsella vielä 25 vuotta sen ilmestymisen jälkeenkin. Luulen, että Toy Storyn menestys johtuu siitä, että kaikki lapset leikkivät ja monet ovat varmasti pohtineet, liikkuvatko lelut, kun ei ole itse paikalla. Siksi Toy Storyn idea on niin kiehtova, mutta siinä on myös synkkä puolensa: elokuvassa leluja voi myös satuttaa. Vaikka Sid on luultavasti melko tavallinen poika, näyttäytyy hän lelujen ja sitä myötä katsojan näkökulmasta hirvittävänä pahiksena. On mahtavaa, miten elokuva saa katsojan samastumaan lelujen tunteisiin, kuin nämä olisivat ihmisiä. Ennen kaikkea Toy Story on kaverikomedia, mutta myös molempien päähenkilöiden kasvutarina: Woody pääsee yli mustasukkaisuudestaan ja ylimielisyydestään, kun taas Buzz hyväksyy olevansa lelu. Elokuva menee paljon syvemmälle kuin elävistä leluista kertovan tarinan ajattelisi menevän, ja se pitää edelleen pintansa yhtenä Pixarin parhaimmista elokuvista.
4. Toy Story 3
Ehdoton suosikkini Toy Story -sarjassa on kuitenkin kolmas osa. Minusta on hienoa, että Pixar otti keskiöön kysymyksen siitä, mitä tapahtuu, kun lelujen omistaja kasvaa aikuiseksi. Jälleen kerran Pixar onnistuu näyttämään pelottavana asian, jota ei sellaisena muuten pitäisi: tapahtumat sijoittuvat päiväkotiin, jossa Andyn lelut joutuvat taaperoiden kovaan käsittelyyn. Elokuvassa on todellinen vaaran tuntu, joka vain kiihtyy loppua kohden. Huumoria ei tietenkään unohdeta, mutta vahvimmillaan elokuva on käsitellessään hylkäämistä, katkeruutta ja luopumista. Elokuvan pahis on sarjan onnistunein, oli nerokas idea tehdä nallekarhusta päiväkodin diktaattori. Pidän myös kovasti Kenin odottamattomasta hahmosta. Loppukohtaus on yksi Pixarin koskettavimmista - on hienoa, että myös Andyn tunteita kuvataan. Itse en ole kokenut aivan samanlaista leluista luopumista (suurin osa pehmoleluistani on vanhan sänkyni säilytyslaatikoissa, eikä kukaan oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä), mutta pystyn hyvin samastumaan lapsuuden nostalgiaan, kuten varmasti suurin osa ihmisistä.
3. Urhea
Urhea ei ole Pixarille tyypillinen elokuva: sen luulisi tarinan ja juonen perusteella olevan enemmänkin yksi Disneyn prinsessaelokuvista. Mutta epätyypillisyys ei ole lainkaan huono asia. Urhean tarina on vahva ja on mahtavaa, että keskiössä on äiti-tytärsuhde. Muinainen Skotlanti on animoitu kauniisti ja lisäpisteitä tulee skottiaksenteista. Elokuvan laulut ovat myös kauniita ja tunnelmaa luovia. Kaikki eivät pidä Meridasta, ja onhan hänen kapinallinen asenteensa aluksi melko lapsellinen. Hän on hyvin ajattelematon antaessaan äidilleen lumotun leivoksen. Mutta Merida on teini-ikäinen ja kasvaa elokuvan aikana huomattavasti. Toki myös Elinorin täytyy muuttua, minkä hän tekeekin - sekä kirjaimellisesti että asenteidensa osalta. Myös sivuhahmot ovat onnistuneita. Tässä elokuvassa ei ole niin mielenkiintoista pahista, mutta toisaalta keskeinen konfliktikaan ei ole hyvän ja pahan välinen. Kaikkiaan Urhea on mainio elokuva, joka saa katsojan nauramaan, jännittämään ja liikuttumaan.
2. Up - kohti korkeuksia
Ne jotka ovat lukeneet postaukseni vaikuttavimmista animaatioelokuvista tietävätkin, että Up on minulle tärkeä elokuva. Siinä tiivistin jo ajatukseni elokuvan koskettavuudesta, mutta toki Up aiheuttaa paljon muutakin kuin kyyneliä. Se on hauska melko absurdilla tavalla: on lentävä talo ja pantojen avulla puhuvia koiria, unohtamatta tietenkään Kevin-lintua, joka paljastuukin naaraaksi. On ihanaa katsoa, miten Carl lämpenee Russelille ja Dogille. Tätä kirjoittaessani katselen meidän perheen kultaistanoutajaa ja mietin, että Dogi on hyvin osuva kuvaus kyseisestä rodusta. Ainakin meidän koirallamme on juuri sellainen "I have just met you, and I love you" -asenne kuin Dogillakin. Vastapainona Dogin suloisuudelle elokuvan pahis on yksi Pixarin synkimmistä, tosin hieman ihmettelen, että minkä ikäinen Muntz oikein on, kun hän oli jo nuori aikuinen Carlin ollessa lapsi... mutta harvemmin sitä elokuvissa näkee vanhojen pappojen ottavan yhteen, joten en valita. Up on aivan ihana elokuva ja oikea tunteiden vuoristorata.
1. Coco
Minulle oli paljon ennen listan tekemistä selvää, mikä elokuva sijoittuisi ensimmäiseksi. Coco on mielestäni vielä Up:iakin koskettavampi, ja itkinkin elokuvissa kaksi kertaa. Coco käsittelee kuolemaa kiintoisalla ja syvällisellä tavalla, ja Kuolleiden maa on upeasti toteutettu. Pidän siitä, että elokuva käsittelee meksikolaista kulttuuria ja espanjankielisiä fraaseja käytetään paljon. On ihanaa, että musiikki on elokuvassa niin tärkeässä osassa, ja Cocon kappaleita kuuntelee oikein mielellään. On vaikeaa kuunnella tai laulaa Remember Me:tä ilman että alkaa itkettää. Hahmoista pidän erityisesti Miguelista, joka on melko realistinen 12-vuotias, Héctorista ja Imeldasta. Kuten sopii odottaakin elokuvalta, jossa kuolema on keskeisessä osassa, Coco osoittautuu melko synkäksi. On niin epäreilua, että Ernesto saa itselleen kaiken kunnian ja on kuolleenakin suosittu, kun Héctor ei saanut nähdä tyttärensä kasvavan tai olla edes perheensä tiedossa. Onneksi Héctor saa lopulta olla Cocon kanssa tuonpuoleisessa, niin katsojallekin jää lopusta levollinen olo. Coco on minusta aivan täydellinen elokuva: liikuttava, hauska ja ajatuksia herättävä. Minun on vaikea kuvitella, että sitä hetkeen syrjäytettäisiin ykköspaikalta.
Siinä ne sitten olivat. Tulevaisuudessa listalle saattaa tulla enemmän variaatiota, kuvittelisin ainakin että tulen pitämään kovasti Eteenpäin-elokuvasta. Mutta toisaalta, minkä sille mahtaa, että Toy Storyt ovat niin hyviä. Mistä Pixar-elokuvista te pidätte eniten? Onko jotakin ehdotuksia, mistä voisin kirjoittaa blogiin? Haluaisin kesällä olla aktiivisempi, mutta saapa nähdä... Viime vuoden lopussa mainitsinkin, että tekisin Frozen II:sta arvostelun, ja haluaisin edelleen kirjoittaa siitä, mutta ehkä enemmänkin jonkinlaista vertailua ensimmäisen ja toisen osan välillä, tai Frozen-tuoteperheen tarkastelua kokonaisuutena.
