lauantai 25. kesäkuuta 2016

Minä ja Disney

Hyvää juhannusta kaikille! Tämä päivä on myös Court of Eleanorille tärkeä päivä, sillä blogi täyttää tänään vuoden!

Perustin Court of Eleanorin 25.6.2015. Silloin olin ehtinyt olla Disney-fani reilut puoli vuotta. Aluksi perustin blogin, jotta voisin puhua vähän kaikesta, mutta kun Disney-tekstit veivät suurimman osan tilasta, ajattelin, että voisin saman tien tehdä blogista vain Disney-aiheisen. Samaan aikaan perustin toisen blogini nimeltä A Geek Interpreter (jossa on muuten ollut hiljaiseloa aika pitkään... Voin kuitenkin kertoa, että muutos tähän tulee viimeistään ensi kuussa!), jossa puhun laajemmin populaarikulttuurista.

Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua joihinkin ihaniin suomalaisiin Disney-faneihin ja saanut blogilleni viisi lukijaa. Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet ja kommentoineet blogia, toivottavasti viihdytte jatkossakin!

Ajattelin juhlistaa blogini 1-vuotispäivää kertomalla omasta Disney-faniudestani. Kuten olen maininnut jo joulukalenterissani, en ole katsonut lapsuudessani erityisen paljon Disney-leffoja. Kerron nyt vähän tarkemmin, mistä tämä johtui ja miten Disneystä on myöhemmin tullut tärkeä osa elämääni.

Katsoin kyllä lapsena paljon animaatioita, mutta muistan oikeastaan paremmin piirretyt sarjat kuin elokuvat. Disneyn sarjoista muistan katsoneeni Ankronikkaa, Nalle Puh- videoita ja mummini luona Disney Channelilta joitakin sarjoja, kuten Välituntia. Disneyn elokuvista muistan nähneeni ainakin Miekka kivessä, Topin ja Tessun (sekä sen jatko-osan), Oliverin ja kumppanit, Robin Hoodin sekä 101 dalmatialaisen jatko-osan. Alakoulussa katsoin koulussa ainakin osan Leijonakuninkaasta. Ensimmäinen näkemäni "prinsessa-elokuva" oli Mulan. Ensimmäinen teatterissa näkemäni klassikko oli muistaakseni Bolt, mutta tuolloin olin jo 9-vuotias.

Mistä tämä Disney-elokuvien vähyys sitten johtui? No, äitini ilmeisesti piti yhtiötä "amerikkalaisena hömpötyksenä" ja ajatteli elokuvien antavan huonon naiskuvan. Sinänsä outoa, että meille tuli kuitenkin Disneyn Prinsessa- lehti, joka sulloi Disneyn parhaimmatkin roolimallit samaan heleänpinkkiin muottiin (minä ja siskoni ilmeisesti halusimme lehden, mutta vähän ironiselta tämä silti tuntuu).

Tutustuin toki Disneyn tarinoihin muutenkin kuin elokuvan kautta. Meille tuli Aku Ankka- lehti ja meillä oli paljon satukasetteja. Muistan tällaiset kasetit (ja niiden mukana tulleet kirjaset) olleen ainakin Basil Hiirestä sekä 101 dalmatialaisesta.  Tätä kautta myös osa elokuvien lauluista tuli tutuksi.

En oikeastaan osannut tiedostaa tätä "Disney-puutetta" moneen vuoteen. Lapsena sitä katsoi lähinnä sitä, mitä vanhemmat sattuvat ostamaan tai mitä TV:stä tuli. Alakoulussa muistan ohimenneeni ihmetelleeni sitä, miten jopa luokan pojat olivat nähneet Tuhkimon, mutta minä en.

Varhaisteini-iässä ei Disney jaksanut kiinnostaa. Tämä taisi olla sitä aikaa, kun animaatioiden katselusta alettiin vähitellen siirtyä näyteltyihin elokuviin (tai kuten minä niitä pienenä kutsuin, "valokuvattuihin elokuviin"). Näin Kaksin karkuteillä- elokuvan teattereissa sen ilmestyttyä, mutta sekään ei saanut minua vielä innostumaan Disneystä. Frozenin ilmestyminen vuoden 2013 lopussa meni minulta kokonaan ohi. Tuolloin minulla ei ollut vielä tietoakaan siitä, että vuoden päästä minusta tulisi Disney-fani.

Miten harrastukseni sai sitten alkunsa? Totta puhuen en muista tarkkaan itsekään. Taisin tajuta Disney-aiheisia YouTube- videoita katsellessani, miten vähän olinkaan nähnyt Disney-elokuvia. Olin utelias ja halusin varmaan myös paikata aukkoa mahdollisessa yleissivistyksessäni. 

Siispä, joululomalla 2014, aloin hankkia kirjastosta käsiini Disney-leffoja. Onneksi minulla oli katsomisseurana isosiskoni, jonka kanssa olemme jakaneet monet asiat. Aloitimme katsomisen renessanssiajan klassikoista. Ensimmäinen näistä oli Notre Damen kellonsoittaja ja sitä seurasivat Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö sekä Pocahontas. Katsoimme elokuvat englanniksi, ja niin olemme tehneet tähän päivään saakka. Minulla kun ei liity suomidubbeihin nostalgia-arvoa ja haluan nähdä elokuvat juuri sellaisena, millaiseksi ne on tarkoitettu. Olen kuitenkin uusintakatselulla katsonut joitakin elokuvia myös suomeksi, kuten suosikkini Kaunottaren ja hirviön.

Tänä päivänä omistan 17 Disney-klassikkoa ja neljä Pixar-elokuvaa. Olisi tietenkin upeaa omistaa koko sarja, mutta en sitten tiedä, onko niitä ei-mielestäni-niin-hyviä elokuvia pakko saada.

On hienoa olla Disney-fani. Ennen harrastukseni alkua en tajunnut ollenkaan, miten paljon vanhempia Disney-faneja onkaan. On ollut ilo löytää nämä Disney-yhteisöt niin blogimaailmasta kuin YouTubestakin. Ujona ihmisenä en ole juuri puhunut innostuksestani Internetin ulkopuolella, mutta toivon saavani vielä joskus ystäviä, joiden kanssa voi puhua Disneystä vaikka koko päivän. 

Minua ei juuri harmita se, etten nähnyt suosikkielokuviani jo lapsena - paitsi sellaisina hetkinä, kun muut puhuvat lapsuusmuistoistaan elokuvien parissa. Disney tarjoaa kuitenkin valtavasti isommallekin lapselle, ja on antanut minulle lyhyessä ajassa jo paljon arvokkaita muistoja.


Olisin halunnut itse tehdä jonkin hienon kuvan, mutta aikaa ei ollut riittävästi. Kuvan lähde: http://images6.fanpop.com/image/photos/34700000/Disney-Characters-disney-34743393-1024-726.jpg




















































































































































11 kommenttia:

  1. Hyvää blogin yksivuotis synttäreitä!

    Tiedätkös, olen itsekkin miettinyt samankaltaisen postauksen tekemistä, mutta se vain vähän jäi.

    Päärinpä nyt kuitenkin vähän tänne kommenttiboksiin jaaritella oman Disney-historiani
    Minäkään en ole hirveästi katsonut Disney-klassikkoja nuorempana, oikeastaa olin katsonut vain Pinocchion (jota pidin pelottavana), Tuhkimon jatko-osineen, Pienen merenneidon (jota pidin aivan vääränä, koska olin lukenut alkuperäistarinan ensin), Leijonakuninkaat, Aarreplaneetan, Lehmäjengin ja Boltin.
    Pixar-klassikoita oli tullut katseltua enemmänkin, esimerkiksi Wall-E, johon olin todella koukussa ja Toy story 2, jota katsoin myös paljon (myöhemmin sain myös 1 ja 3 osan, kun isäni ymmärsi etten omista niitä). Omistin oikeastaan kaikki Pixar-klassikot (Ötökän elämää lukuunottamatta) Urheaan asti ennen Disney-faniuteni alkua.
    Kävin myös itsekkin katsomassa Kaksin karkuteillän elokuvissa, mutta se ei nostanut vielä Disney-faniuttani.
    Onnistuin myös välttymään vuoden Frozenilta, kunnes joulukuussa kaverini näytti minulle pätkän Do you wanna build a snowmanista... Ja niin innostuin Frozenista.
    Toivoin joululahjaksi Frozenin ja ihastuin siihen. Kuuntelin KOKO AJAN Frozenin biisejä Youtubesta.
    Ja sitten päädyin jotenkin Frozenin biiseistä muihin Disney-biiseihin. En muita, minkä niistä kuulin ensin, mutta ensimmäinen, jonka muistan on The bells of Notre Dame (suomeksi). Antti Pääkkösen ääni teki minuun jotenkin todella suuren vaikutuksen.
    Lopulta aloin päästä syvemmälle Disneyn maailmaan ja hankin ensimmäiset Disney-klassikot, jotka ostin itse. Ja tässä sitä nyt ollaan.
    Itsekkin rakastan Disney-fanina olemisesta. Olen saattanut tartuttaa Disney-faniuteni myös kavereihini tai sitten en vain ole aikaisemmin huomannut sitä. Minäkin olen hirveän ujo, mutta koska kaverini ovat LÄHES yhtä hulluna Disneyyn kuin minäkin ( minut on leimattu viisikkomme "Disney-hulluksi", mikä ei kyllä yhtään haittaa),joten minulle ei ole ollut hirveästi ongelmia juttelukaverin suhteen. Toisaalta, en pysry heidänkään kanssaan aina hirveästi kaikesta puhumaan, koska olen perehtynyt hieman heitä enemmän kaikkeen kulissien takana asioihin. Toivottavasti sinäkin löydät vielä jonkun juttelukaverin :)

    (Huh, pisin kommentti, jonka olen koskaan kirjoittanut)
    T: Lotta (menin vaihtamaan Google-nimeni ymmärtämättä, että sitä ei voikkaan vaihtaa heti takaisin, joten pitää yrittää totutella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnentoivotuksista ja myös pisimmästä kommentista, jonka olen blogiin saanut! :)

      Kuulostaa hauskalta tuo Disney-kaveriporukkasi! Minunkin parhaat ystäväni kyllä pitävät Disneystä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole syntynyt kauheasti keskustelua aiheesta. He ovat katsoneet lapsena enemmän Disney-elokuvia kuin minä, mutta eivät nykyään niin paljon, joten tilanteemme ovat vähän päinvastaiset. Mutta ehkä vielä joskus löytyy joku, jonka kanssa voin jakaa tämän innostuksen (jos siskoani ei lasketa, mutta ei hänkään ole niin kova fani kuin minä).

      Poista
  2. Onnea yksi vuotiaalle!
    Itse toteutin unelmani ja keräsin aikuisena kaikki Disney klassikot. Muksuna mulla ei ollut kuin Tuhkimo ja Kaunotar ja Hirviö vhs aitoina tallenteina. Robin Hood ja Dumbo oli kasetille nauhoitettu tv.stä. :) Nuorena kävin useamman leffan ihan teatterissakin katsomassa, mutta 6-vuotiaana näin Bambin teatterissa ja se oli ensikosketus klassikko piirrettyihin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihanaa, että olet pystynyt unelmasi toteuttamaan! Miten pitkään sinulta kaikkien hankkimiseen meni?

      Minäkin muistan omistaneeni tekstissä mainitsemiani elokuvia VHS-kaseteilla, vaikka olenkin syntynyt lähempänä 2000-lukua. Kai niitä vieläkin on varastossa.

      Poista
  3. Onnea 1-vuotiaalle blogille! Ilolla seurailen blogisi Disneymäistä kulkua seuraavienkin vuosien ajan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Kiitos myös blogisi antamasta inspiraatiosta, ilman sitä en välttämättä olisi perustanut omaa blogiani!

      Poista
    2. Awww, kiitos itsellesi! :)

      Poista
  4. Myöhästyneet onnittelut blogisynttäreiden johdosta! :)

    Hauska sattuma, omassa suhteessani Disneyyn on jonkin verran samaa kuin sinulla. :) En nähnyt lapsena kovin montaa Disney-klassikkoa (Pixarista puhumattakaan), mutta myöhemmin olen päässyt korjaamaan tilanteen. Saan usein siskoni seuraksi katsomaan uusia elokuvia, vaikka hän ei ole läheskään yhtä suuri fani kuin itse olen. Olin myös suurin piirtein ikäisesi, kun aloin kiinnostua Disneystä ja ottaa tarkemmin selvää studion historiasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja kommenteista! :)

      Tosiaan hauskoja yhteneväisyyksiä! :D Disney on siitä hyvä kiinnostuksenkohde, että se tarjoaa paljon niin lapselle kuin aikuisellekin. Olin tosi iloinen huomatessani, ettei Disney-innostuksessani ollut mitään ihmeellistä ja kaltaisiani onkin monia. :)

      Poista
  5. Onnittelut 1-vuotiaalle blogille! :)


    On aina hauska lukea muiden Disney-historiasta ja harrastuksen synnystä!

    Minullakin on tuo sama vaiva ettei pahemmin kehtaa puhua omista kiinnostuksenkohteistaan ellei keskustelu niihin ajaudu tai liity jollain tavalla!
    Omassa tuttavapiirissäni olenkin ainut, joka on ns. todellinen Disney-fani, mikä on hieman harmillista.

    Disney on ollut elämässäni mukana ihan alusta asti. Meillä oli n. vajaat 10 klassikkoa videona enkä lapsuudessa todellakaan nähnyt kaikkia siihen mennessä julkaistuja klassikkoja mutta niitä kotona olleita tulikin sitten katsottua kerta toisensa jälkeen. Myös tv:n piirrettyjä kuten Hopon Poppoota tuli seurattua ahkerasti.

    Tietysti välillä putkahti muita isoja fanituksen kohteita (Pokemon, Digimon, Sonic the Hedgehog jne.), jotka ovat tavallaan kiilanneet Disneyn edelle, mutta loppujen lopuksi Disney on aina ollut läsnä tavalla tai toisella. Ja nykyään se on ihan ykkönen :D
    Varsinainen tosi-harrastaminen alkoi kun 3 vuotta sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa Disney Storessa Japanin-matkalla... Ja hyvin pian sen jälkeen minusta tuli Disney-keräilijä!


    PS. Liityin lukijaksi! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista ja seuraamisesta! :)

    Itselläni on myös kausia, jolloin yksi innostus menee muiden edelle, mutta Disney on pysynyt mukana siitä lähtien, kun minusta tuli fani.

    Olen käväissyt blogissasi aina välillä, mutta nyt liityin virallisesti lukijaksi. Itse en ole Disney-keräilijä, mutta on silti kivaa lukea muiden löydöksistä. :)

    VastaaPoista