Animaatio vs. live-action

Minun on jo pitkään tehnyt mieli puhua aiheesta, joka jakaa mielipiteitä, mutta jolle ei näy olevan loppua. Nimittäin Disneyn animaation pohjalta tekemistä live-action-elokuvista. Olen nähnyt näistä elokuvista neljä, enkä oikein vieläkään tiedä, kannatanko live-action-sovituksia vai en. Kokoan tässä vähän mielipiteitäni ja ajatuksiani live-action-elokuvista vertaamalla niitä vastaavaan animaatioon. Lopuksi kerron, kummasta olen pitänyt enemmän - ja saan ehkä vähän selvyyttä siihen, onko animaatioiden uudelleensovittaminen minusta hyvä vai huono asia.

Kuvat ovat sivustolta disneyscreencaps.com, ellei kuvan yhteydessä toisin mainita. Teksti sisältää juonipaljastuksia!


Liisa Ihmemaassa (animaatio 1951, live-action 2010)

Tämä on elokuvista ainoa, josta olen nähnyt live-actionin ennen animaatiota. Nähdessäni Tim Burtonin elokuvan ensimmäistä kertaa en edes ollut Disney-fani. Myöhemmin näin sitten Liisan animaationakin. Tuntuu oikeastaan vähän oudolta verrata näitä elokuvia, koska ne ovat niin erilaisia juoneltaan. Niissä on kuitenkin samoja hahmoja ja niillä on sama nimi, joten otetaan nyt tämäkin mukaan vertailuun.

Aloitetaan animaatiosta. Liisa Ihmemaassa ei kuulu Disney-suosikkeihini, sillä pidän sitä vähän pitkästyttävänä. Myös lauluja on melkeinpä liikaa (eivätkä ne ole kovin mieleenjääviä), mutta elokuva on onnistunut todella hyvin tuomaan esille unimaailman järjettömyyden sekä painajaisten ahdistavuuden. Kaiken kaikkiaan elokuva on ihan kiva, mutta ei sellainen, jota haluaisin katsoa kerta toisensa jälkeen.

Erityisesti animaation loppukohtaus on painajaismaisen ahdistava.

Entä sitten se live-action? Täytyy sanoa, että ensimmäisellä katselukerralla pidin elokuvasta paljonkin - siinä oli hyvät näyttelijäsuoritukset ja hieno fantasiamaailma. Kuitenkin, nähdessäni elokuvan toista kertaa joitakin vuosia myöhemmin huomasin, ettei se ollut niin hyvä kuin olin muistanut. Mitä siis oli tapahtunut? No, yksinkertaisesti koko juoni tuntui minusta hieman liian kliseiseltä. Valittu sankari, jonka täytyy pelastaa maailma? Liisako? Ei minua se haitannut, että Liisasta tehtiin omatoimisempi hahmo - tosin täytyy myöntää, ettei hänen valjuksi jäänyt hahmonsa kiinnostanut minua paljoa enempää kuin animaation passiivinen pikkutyttö. Minusta tästä "paluu Ihmemaahan" -aiheesta olisi vain voinut saada jotain sankaritarinaa omaperäisempääkin aikaan. Lisäksi Ihmemaasta on tehty liian järkevä. Ovathan hahmot toki erikoisia, mutta olisin kaivannut jotain vielä unenomaisempaa. Tiedän, ettei Ihmemaa ole unta tässä versiossa, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, mutta olisin halunnut menon olevan vähän sekavampaa. 

Sankaritar tai ei, Liisan hahmo ei edelleenkään jaksanut kiinnostaa minua.

Animaatio vai live-action? Näistä kahdesta on itse asiassa todella vaikea valita, kummasta pidän enemmän - luultavasti juuri siksi, että ne ovat niin erilaisia. Lopulta kallistun kuitenkin animaation puoleen. Juuri sopivan seko elokuva, joka toimii hyvin ilman varsinaista juontakin. Edustaa enemmän sitä, mitä haluan Liisa Ihmemaassa -tarinalta.



Prinsessa Ruusunen (1959) ja Maleficent - Pahatar (2014)

Maleficentin olen nähnyt live-action-sovituksista viimeisimpänä Netflixistä. Prinsessa Ruusunen kuuluu suosikkiklassikoihini ihanan satumaisuutensa ja onnistuneiden hahmojen vuoksi. Auroran rooli olisi toki voinut olla suurempi, mutta muuten elokuva on minusta mestariteos, eikä vähiten upean pääpahiksensa ansiosta. Pahatar on elegantti, mutta samaan aikaan pelottava. Kohtaukset, joissa hän esiintyy, ovat elokuvan parhaimmistoa. Siksi ei ole kovin yllättävää, että juuri hänestä päätettiin tehdä animaation live-action-sovituksen päähenkilö.

Prinsessa Ruususessa Pahatar on täydellinen pahis...

Harmi vain, ettei se sovitus ole kovin lähellä Prinsessa Ruususta. Ainoa animaatiota noudattava kohtaus on Auroran ristiäisjuhla, mikä onkin toteutettu Maleficentissa hienosti. Mutta vaikka elokuvassa on samat hahmot kuin animaatiossa, heistä on minusta tehty liian erilaisia. Erityisesti minua ärsytti se, millaisia Auroran haltijakummeista oli tehty. Hyvät haltijattaret - pikemminkin raivostuttavat riiviöt! En pitänyt yhtään siitä, miten kaikki animaation hyvät ja sankarilliset hahmot olivat Maleficentissa kyvyttömiä idiootteja. Prinssi Phillipilläkään ei ollut mitään kunnollista roolia. Mitä tulee Pahattareen itseensä, niin minusta hänestä oli tehty liian hyvä. Ei minua haitannut, että hänelle annettiin taustatarina ja syy teoilleen, mutta samalla hänestä tehtiin liiankin voimakkaasti uhri vääryydelle, eikä suinkaan "kaiken pahuuden rakastajatar". Lisäksi luulen, että olisin pitänyt enemmän siitä, jos Pahatar olisi kuollut tässäkin versiossa. Se olisi ollut syvällisempää ja tuonut tarinaan traagisemman sävyn. Tästä elokuvasta olisi tullut aika erilainen, jos minä olisin ollut sitä käsikirjoittamassa...

...Maleficentissa ärsyttävä hyvis.

Animaatio vai live-action? Ei ole varmaan epäselvää, että valitsen animaation. Maleficent on katsottava elokuva, mutta ei sellainen, jota haluaisin kovin mielelläni katsoa uudelleen. Prinsessa Ruusunen on sen sijaan kaunis ja viihdyttävä elokuva, joka on klassikko syystäkin.

Tuhkimo (1950) ja Cinderella - Tuhkimon tarina (2015)

Kävin katsomassa Cinderellan elokuvissa, mikä oli ihan positiivinen kokemus. Varsinkin kun ottaa huomioon, etten juuri välitä animaatio-Tuhkimosta. Minusta animaatio on melko tylsä ja epätasapainoinen - itse olisin mieluummin seurannut koko elokuvan Tuhkimon tekemisiä kuin katsonut hiirten kohelluksia, jotka vievät paljon ruutuaikaa. Elokuvassa on toki paljon hyvääkin: ihanat, ajattomat laulut sekä Tuhkimon hahmo, jota olen alkanut arvostaa aivan eri tavalla. Eihän Tuhkimo olekaan mikään tylsimys, vaan päättäväinen ja oman arvonsa tunteva nainen. Lisäksi hänen tanssiaispukunsa on yksinkertaisesti upea.

Kiltteydestään huolimatta Tuhkimo osaa puolustaa itseään.

Live-action onnistuu hyvin säilyttämään animaation túnnelman. Elokuvan miljöö on ihanan satumainen ja erityisesti puvustus on onnistunut. Sille ei nyt edelleenkään mahda mitään, ettei Tuhkimo tarinana innosta minua. Juoni ei siis ole erityisen mielenkiintoinen tässäkään versiossa. Mutta on elokuvassa paljon hyvääkin. Lily James oli juuri sopiva valinta Tuhkimoksi, erityisesti pidän hänen lämpimästä hymystään. Pakko on mainita myös hurmaava Richard Madden, joka on aivan toista maata kuin animaation pökkeliprinssi! Erityisen paljon pidin elokuvassa siitä, miten se syvensi Tuhkimon ja prinssin suhdetta ja teki siitä uskottavamman. Miinuspisteitä elokuva saa haltijakummista. Helena Bonham-Carter on hyvä näyttelijä, mutta minusta rooliin olisi voitu valita joku vanhempi ja "isoäitimäisempi" nainen. Lisäksi hahmosta oli tehty aivan liian hölmön oloinen.

Animaatiossa pinnalliseksi jäänyt rakkaustarina kuuluu Cinderellan parhaimpiin puoliin.

Animaatio vai live-action? Nyt täytyy kyllä valita live-action. Parempi rakkaustarina ja keskittyy enemmän Tuhkimon hahmoon. Hyvä sovitus, johon on tuotu myös mukavasti uutta.


Viidakkokirja (animaatio 1967, live-action 2016)

Minulla oli Viidakkokirja-live-actionin tullessa animaatiokin katsomatta, joten pitihän se nähdä ennen uudelleensovitusta. Elokuva ei kuulu Disney-suosikkeihini, mutta ei toisaalta inhokkeihinkaan. Siinä on hyviä hahmoja, erityisesti pidän Bagheerasta ja Baloosta. Myös Shere Khan on hyvä pahis. Elokuvassa ei kuitenkaan ole kunnon juonta ja loppukin tuntuu liian hatusta vedetyltä. Myös Mowglin hahmo on vähintäänkin rasittava. Hän ei tee juuri muuta kuin valittaa, ettei halua ihmiskylään ja harhailee ympäriinsä. Mietinkin, kannattaako käyttää rahaa live-actionin näkemiseen elokuvissa. No, kyllä se kannatti.
'

Viidakkokirja-animaatio koostuu suurimmaksi irtonaisista kohtauksista, jotka eivät vie juonta eteenpäin.

Live-action - jos sellaisesta voidaan puhua, kun suurin osa hahmoista on tietokoneella animoituja, tuntuu korjaavan kaiken, mikä animaatiossa on vikana. Nyt elokuvassa on juoni, Mowglin hahmo on huomattavasti sympaattisempi (kaikki kunnioitukseni upean roolisuorituksen tehneelle Neel Sethille), loppu on paremmin elokuvaan sopiva ja antaa hienomman sanoman. Toki tämäkään versio ei ole täydellinen. Ensinnäkin, vaikka Bare Necessities -kappale saatiin sovitettua hyvin elokuvaan, on kuningas Louien I Wan'na Be Like You aivan tarpeeton ja tuskallista kuultavaa. Sen kappaleen ei vain kuulu olla mikään istuen laulettu soolo. Kuningas Louiesta puheen ollen, miksi hänestä oli tehty pahis? En sillä, että hän olisi mikään erityisen mukava tyyppi animaatiossakaan (kidnappaa Mowglin jne.), mutta tämä jätti-Louie oli paljon pelottavampi kuin Shere Khan! Hahmojen muutoksista vielä sen verran, että vaikka live-actionin Baloo oli sinänsä hauska hahmo, en oikein pitänyt siitä, että hänen ja Mowglin ystävyys alkoi vilpillisesti. Tässä kohdassa pidän enemmän animaatiosta.

Erityisen vaikutuksen live-actionissa teki Mowglin hahmo. Kuvan lähde: http://www.dnaindia.com/entertainment/report-the-jungle-book-box-office-collection-jon-favreau-s-film-becomes-second-highest-opener-of-2016-2200150

Animaatio vai live-action? Animaatio on ihan hyvä, mutta live-action monta kertaa parempi. Tarinasta tehtiin paljon koskettavampi ja Mowglin hahmoon saatiin enemmän syvyyttä. Muutoksia oli paljon, mutta usein ne onnistuivat rikastuttamaan tarinaa sen latistamisen sijaan. Ehkä suosikkini näkemistäni live-action-versioista.



Tässä ne sitten olivatkin. Pisteet menivät tasan, eli eiköhän niistä live-actioneistakin johonkin ole. Eiväthän ne välttämättä ole tarpeellisia ja niitä voi pitää pelkkänä rahastuksena, mutta ne voivat kuitenkin tuoda animaatioiden tuttuihin tarinoihin jotakin uutta. Se, pitääkö niistä vai ei, riippuu toki siitäkin, miten paljon katsoja pitää alkuperäisestä animaatiosta. Itseni kohdalla Prinsessa Ruusunen on minulle sen verran rakas elokuva, etten pitänyt Maleficentin siihen tekemistä muutoksista.

Mitä tulee tuleviin live-actioneihin, odotan kovasti maaliskuussa ilmestyvää lempiklassikkoni Kaunottaren ja hirviön uudelleensovitusta. Tähän mennessä näyttää melko lupaavalta, erityisesti olen iloinen siitä, että elokuva on musikaali. Jos laulut olisi poistettu, osa tunnelmasta olisi väkisinkin kadonnut. Näyttelijävalinnat vaikuttavat myös hyviltä. Sen sijaan Disneyn juuri julkistama Leijonakuningas-live-action kuulostaa kamalalta idealta. Siinähän olisi vain CGI-animoituja leijonia! En pidä ajatuksesta ollenkaan. Ei sillä, että olisin ollut kovin yllättynyt, mutta jotkut elokuvat voisi vain jättää rauhaan. Varsinkin Leijonakuninkaan, jonka kohdalla en näe mitään syytä uudelleensovitukseen. Ylipäätään en Kaunottaren ja hirviön jälkeen kaipaa erityisesti enää mitään live-action-versiota. Kyllä niitä tulee varmaan joka tapauksessa katsottua, kun on liian utelias jättämään välinkään.

Mitä mieltä te lukijat olette live-action-sovituksista? Onko animaatioiden uudelleensovituksissa järkeä? Onko jokin elokuva, jonka haluaisit erityisesti nähdä live-actionina? Kertokaa ajatuksianne kommenteissa!